njavvi

luopumisesta ja muutosten teosta

Erinäisten vaiheiden ja hirveän stressaantumisen jälkeen olen päättänyt luopua työhuoneesta. Osoittautui, että joko käyn koulua ja etenen siellä, tai sitten laitan työhuonetta, ja tällä hetkellä edellinen vie elämääni kuitenkin enemmän eteenpäin. Jos kävisin päivätyössä jossain kohtalaisen stressittömässä hommassa ja saisin kuitenkin jostain koko ajan rahaa enemmän kuin opiskelijana saan (lainat ja lisätulot mukaan luettunakin), tilanne olisi vähän erilainen, mutta tässä vaiheessa elämää ei vaan riitä aika, energia eikä raha noinkin vaativaan projektiin. Olo on aika helpottunut ja vapautunut.

Aloitin työharjoittelun Helsingissä, ja jokapäiväinen matkustaminen syö osaltaan intoa yrittää sählätä vielä täälläkin päässä. Lähden aamulla kahdeksan maissa Lahdesta ja palaan kotiin illalla seitsemältä (aikaisintaan, jos en jää kahvittelemaan kavereiden kanssa tai muuta vastaavaa), ja kotona en jaksa tehdä muuta kuin röhnöttää sohvalla ja laittaa seuraavaksi päiväksi eväät töihin. Nyt viime yönä nukuin 12 tuntia, ja tämä päivä on omistettu kodin- ja itsehoidolle sekä viimeaikaisten tapahtumien purkamiselle.

› Continue reading

oppia ikä kaikki

Tälle viikolle eli syyslomalle suunniteltu omien töiden ja muiden kasaantuneiden hommien hoitaminen alkoi todella surkeasti, kiitos eilisen keikan ja sitä seuranneen krapulan. On myös käynyt mielessä, miten järkevästi aikataulu on alun perinkään suunniteltu, jos yhden päivän häviäminen kiristää tahtia näin paljon, ja “huomiselle” kasautuu aina kaikkea ylipääsemättömän tuntuista.

No, sen näkee huomenna.

Kultasepäntöiden teko on vähän kuin talvella ulkoilu: lämpimänä pysyy, jos pysyy liikkeessä eikä hikeennytä itseään.

edistystä

Työhuoneella on nyt pöytä, tuoli, lamppu, hylly ja laiskanlinna, joista viimeinen tuli täytenä ylläribonuksena. Nyt ei ole mitään syytä jäädä kotiin kykkimään kun ideat alkavat virrata (vaikka helpoin olisi tietysti, jos tässä yhteydessä tai lähempänä olisi jokin tuhertelulle pyhitetty muusta kodista erillinen tila), paikka on kaunis ja kävely sinne rauhoittaa mielen.

Pitää muistaa olla antautumatta voimattomuuden ja jaksamattomuuden tunteille, ja tarttua ensimmäisenä käsillä olevaan toimeen ilman mitään “pitäisikö, ehtisikö” -väliajatuksia. Ehdottomasti pitää muistaa, että ne asiat, joita ei voi hoitaa nyt, hoidetaan sitten kun ne voi hoitaa, eikä niistä hyödytä stressata jos niitä ei vaan voi edistää. Jos alan ajatella, etten pysty tähän, ajatuksesta tulee totta.

Vein tänään suuren osan papereista paikan päälle, huomenna vähän lisää sisustusta ja ensi viikolla ne työkalut, jotka ovat koululla ja joita en siellä tarvitse. Elämä jatkuu.

terveisiä

Edellisestä viisastuneena tein vihdoin ja viimein työlistat ja kulu- ja menovertailun, ja stressi todellakin helpotti kun näki, ettei tässä minkään nälkäkuoleman partaalla ole. Tänään siirryimme alivuokralaisen kanssa sanoista tekoihin ja ostimme pöydän sekä hänelle tuolin — pieni askel itsessään, mutta suuri tulevaisuuden kannalta. Iso vuosikalenteri odottaa vielä löytäjäänsä.

Vietän syyslomani viikolla 41 ja saan vihdoin tilaukset etenemään. Sekin helpottaa. Uskon, että suurin osa oppirahoista on vielä maksamatta, mutta tässä on alku.

unelmista todellisuuteen on pitkä matka

Ja suurimman osan siitä joutuu konttaamaan, jos yrittää oikoa liikaa liian aikaisin. Kun ensi kerran kuulin mahdollisuudesta laittaa oma työtila kohtalaisen lähelle kotia mukavaan paikkaan, en tietenkään osannut muuta kuin innostua, mikä on ihan oikein. Olen aina halunnut ihan oman tilan ideoitteni toteuttamista varten, joka on kuitenkin selkeästi kodista erillinen, ja aina toisten pajoilla tulee tunne, että jotain tällaista mäkin haluan. Ulkopuolisena ei kuitenkaan näe sitä aikaa ja energiaa, jonka sen tilan luominen on vaatinut, ja itse asiassa koko todellisuus, että se tila todellakin on itse rakennettava, voi jäädä huomaamatta. Olen nyt tutustumassa siihen todellisuuteen, ja vaikka suoraan sanottuna stressaa ihan vitusti, hetkeäkään en vaihtais pois. Mieluummin maksan oppirahani nyt kuin myöhemmin.

Uusi hieno työtilani on siis seissyt tyhjänä koko syyskuun, koska minulla ei ole ollut muilta sitoumuksiltani aikaa eikä energiaa laittaa sen järjestämiseen. Jos tässä olisi todellakin kyse liiketoiminnan harjoittamisesta, olisin jo menettänyt aivan hirveästi rahaa, koska en ole pannut sijoittamiani “varoja” kasvamaan uutta tilalle. Päätoimisena opiskelijana olen ottanut koko projektin lähinnä kokeiluna, jolla on hintansa, mutta mikäli aion ikinä saada koko paikasta mitään takaisin, on tehtävä päätöksiä ja toimittava. Tekemättömät asiat stressaavat aina eniten.

Tehtävien Tekemättömien asioiden lista:

• konkreettisesti työhuoneella:
  • Helille avaimet lokakuuksi!
  • reikä ovesta umpeen
  • autokyydit tarpeille
  • etsittävä joku suojamatto tai pari
  • hylly ja tuoli ainakin paikan päälle
  • työpöydät laitettava: mistä pöytälevy(t) ja muut tarpeet, missä tehdään, miten kuljetetaan, asennus
• muu sähellys:
  • asiakastyöt järjestykseen, mieluiten isoon kokovuoden seinäkalenteriin joka ripustettakoon jollekin äärimmäisen näkyvälle paikalle
  • selvitettävä jo tehtyjen töiden tilanne ja koruhommiin liittymättömät tulonlähteet
  • kirjanpito
  • henk. koht. budjetti loppuvuodelle

Palaan asiaan, kunhan tilanne on muuttunut. Vielä on kuitenkin matkaa pisteeseen, jossa voin alkaa esittelemään varsinaista osaamistani, koska nyt en voi ottaa enää yhtään lisää tilauksia ja velvollisuuksia. Sitä odotellessa väsään totin ja menen nukkumaan.

summer’s end

Tomorrow is the first day of my lease at the studio, and I’ve spent my last free weekend not really doing anything. Tomorrow I’ll get up early, go to school, go through the orders, start setting up the workshop. Tonight I’ll try to relax.

news

I had a meeting with the studio landlord and managed to make some small but practical changes to the lease. I’d been very doubtful about renting the place alone for the past few days, but decided that I need to try. I’m only a tenant, so I won’t be tied into the place for the rest of my life, and I’d only be sorry later when I’d need a workspace but none would be available. I’d be sorry not to try in the first place, and nobody ever got anywhere without making sacrifices (free time and disposable income in my case).

I have also got internship places for both of this years periods. I visited a workshop my teacher had recommended yesterday, and I was a bit intimidated by the relative fineness of the place. I’ll be looking forward to October, anyway.

So much to do, so little time (and money).

back to school

The price of sterling silver for students went up from 0,76 to 0,88 euros per gram over the summer (VAT 0,00%). I guess I’ll be using my own from now on. At least I’ve got a higher pressure to do things properly when I’ve got think about material loss all for myself.

more on craft

I have added some links to the blogroll on the right. If you are interested in craft theory, Redefining Craft and Handmade Theory are worth a look, although neither of them seems to have been updated after May.

They make me want to pack my bags and fly to some other country with a more active craft scene — and a more active interest in making regular reality checks regarding our relationship with the crafts. And yet I am happy because there are people who understand that it’s not a choice between whatever is cheapest in the supermarket and an overhyped designer piece.

I am making a set of jewellery for my landlady in exchange for my summer’s rent.
I am making a ring for a friend in exchange of the jewellers’ Bible, because he has a credit card and I don’t.

That is what craft is about to me. So what if it doesn’t get me a flight bonus, so what if it isn’t documented in my taxation, so fucking what if I don’t get to brag how much money my new seal-fur parka cost. It’s about giving and getting, not self-expression or credit status. Just what I can do for other people, and what they can do for me in return.